Arkisto

Archive for the ‘Psykologia’ Category

Sosiaalinen typeryys kangistaa kehityksen jatkuvuuden

Maanantai, elokuu 25, 08 jonne Jätä kommentti

Viime perjantaina tuli katseltua telkkarista CBSn tuottamaa jenkkisarjaa Kid Nation. En arvannut, että kyseinen hömppäsarja voisi tarjota opetuksia jotka ovat yhtä totta aikuistenelämässä.

Kid Nation - tunnus

Kid Nation - tunnus

Kyseessä on tositv-draama, jossa joukko iältään 6- 15 -vuotiaita lapsia koittaa muodostaa toimivan kaupunkiyhteisön. Lapset on jaettu neljään ryhmään joilla kullakin on oma sääty. Säädyt ratkotaan välienselvittely kilpailussa. Säätyläiset saavat kukin omansuuruista palkkaa ja tekevät työtä säätynsä mukaan.  Lisäksi kaupungin toiminnasta päättä hallitus jossa jokaisesta säädystä on äänestetty yksi edustaja. Bonuksena kaikki kaupunkilaiset voivat voittaa yhteisiä palkintoja, joita saavutetaan välienselvittelykilpailuissa, yhteinen palkinto vaatii kaikkien ryhmien onnistumisen tietyllä tasolla. Kermana kakunpäälle kaupunkilaiset äänestävät jokaviikko joukostaan jonkun, joka ansaitsee tulla palkituksi kultatähdellä, jonka arvo on noin 20 00 taalaa.

 

Viimeisimmän Suomessa näytetyn jakson teemana oli jakaa ryhmät uudelleen ja työskennellä yhteisen hyvän puolesta. Tilanne kylässä oli kärjistynyt pisteeseen jossa yksi tiimeistä oli ylivoimainen ja yksi puolestaan täysi heittopussi. Ryhmien jäsenten ikä ja kokoero oli merkittävä. Parhaimman ryhmän jäsenistä 4 oli voittanut kultaisen tähden, vain 1 toisesta ryhmästä oli voittanut tähtösen aiemmin.

Kaupungin hallituksen tuli ratkaista miten kyläläisiä jaettaisiin. Hallituksen jäsenistä kahta keskimmäistä tiimiä edustavat olivat sitä mieltä, että voimavarojen jakaminen olisi reilua. Toinen näistä tiimeistä suostui jopa vapaaehtoisesti ottamaan kylän vähiten pidetyimmän tytön tyllerön. Huonoin ryhmä oli myös vaihdosten kannalla, sillä se oli kyllästynyt olemaan jatkuvasti huonoimmassa asemassa.

Yllätyksesi ei liene suuri, kun kerron ettei paras, vahvin, kaunein, älylkkäin, nopein ja rikkain tiimi ollut valmis minkäänlaiseen yhteistyöhön. Heidän mielestään heillä oli jo hyvä ryhmä, sitä ei tarvitsisi hajottaa. Huolimatta siitä, että keskiverto-ryhmät koittivat vakuutella, että olisi kaikkien etu, jos voimavarat jaettaisiin tasan, ei paras vihreä joukkue suostunut ottamaan tai antamaan yhtäkään jäsentä.

Lopputuloksena kolme heikompaa joukkuetta päättivät kuitenkin tasata ryhmiään. Ryhmissä tämä aiheutti katastrofin, joka purkaantui massiivisina  tunteenpurkauksina. Kukaan ei ollut muutoksen puolesta. Lopputehtävässä joukkueet joutuivat vetämään kivirekeä esteradan yli. Voittaja olisi paras luokka, mutta mikäli koko kaupunki vetäisi yhdessä 1000kg kiviä, saisivat he kaikki erikoispalkinnon. Kaikki joukkueet halusivat palkintoa enemmän kuin mitään. Kilpailun ylivoimainen voittaja oli vanha keskikastin sininen tiimi, joka myös raahasi loppuun toiseksi eniten kiviä. Kakkoseksi päätyi keltainen, toinen keskikastin tiimi. Kolmanneksi jäivät parhaat vihreät tuoden vähiten kiviä maaliin. Viimeinen oli sama punainen kuin aina ennenkin, mutta tuoden ylivoimaisesti eniten kiviä maaliin, supermäärän kokoon ja keski-ikään verrattuna. Palkinto jäi saamatta.

Loppuistunnossa, jossa hallitus ja kansa kohtasivat, kävi selväksi että vihreän joukkueen edustajan mielestä oli täysin oikein pitää vain oman joukkonsa puolta välittämättä yhteisestä hyvinvoinnista. Hänen mielestä muidenkin edustajien olisi pitänyt ajatella niin. Myös kansalaiset olivat tätä mieltä. Tosiasia kuitenkin oli, että tasoituksen myötä kaikki kolme muuta tiimiä olisivat pärjänneet vihreää joukkuetta paremmin, mikäli viimeiseksi jäänyt ryhmä ei olisi ottanut ylisuurta lastia kiviä. Mikäli myös vihreiden jäseniä olisi jaettu, olisi todennäköisesti palkintotavoitteeseen päästy. Tästäkin huolimatta kansalaiset katsoivat vain omaa etuaan ja asettivat hallituksen vallan uudelleen äänestettäväksi.

Opetus

Tarinan opetus on se, että mikäli ajattelit tehdä jotain kaikkia muita hyödyttävää, joka vaatii muiden toimia ja uhrauksia, tee se vain silloin kun tulokset ovat kiistatta nähtävissä välittömästi, tai niin ettet itse ole suoraan asiasta vastuussa.

Esimerkissämme ryhmät olisivat varmasti hyväksyneet muutokset paremmin, jos vihreidenkin olisi pitänyt muuntaa joukkueitaan. Kuvaavaa on kuitenkin se, että kukaan ei ollut tyytyväinen vaikka tulokset konkreettisesti paranivatkin. Muussa tapauksessa on viisaanpaa pysytellä hiljempaa ja myötäillä muita, muuten tulet syödyksi. Oletko nähnyt tämän ilmiön jossain ennenkin?

Opiskelut siintävät jo horisontissa, nyt on aika luoda strategia

Torstai, heinäkuu 31, 08 jonne Jätä kommentti

Elokuu räpsähtää kalenteriin muutan tunnin päästä. Se tarkoittaa kesän loppumista, mutta myös larvan kasvamista gekoksi. Tämä leikkisä ilmaus, joka kertoo toisen vuosikurssin aloittamisesta, merkitsee valitettavasti myös käsittämättömän kovaa työurakkaa. 

Periaatteessa opiskelumielessä edessä saattaa olla yksi kovimmista vuosista. Toiselle vuosikurssille pelkästään psykan pääaineopintoja on mitoitettu laskentatavasta riippuen mukavan hulppeat 40-50 opintopistettä. Tähän päälle olisi vielä syytä latoa sopiva määrä, noin 25, pistettä sivuaine opintoja sekä vähän kieliä sun muuta sivusälää. 

Itselleni tämä vuosi on erityisen vakava. Se johtuu siitä, että en ole ihan 100% varma alasta jota opiskelen. Tai alasta olen varma, mutta siitä mitä haluan tehdä on monia käsityksiä. Kiinnostusta olisi mm. kaupalliselle alalle (taloustieteet ja kauppatieteet) sekä oikeustieteelliseen. Kauppa ja kansis-touhusta minulla on aika selkeä kuva, oikiksesta ei niinkään. Asian on ratkaiseva siksi, että mikäli seuraavana keväänä hakisin toista opiskelupaikkaa, voisin nyt taktikoidessani takoa mahdollisimman suuren määrän hyväksi luettavia kursseja.

Nyt on siis aika pohtia strategiaa vuodelle. Miten saada ymmärretyksi ja tehdyksi kaikki se mitä pitikin. 

Edellisvuodesta minulle jäi mieleen pari juttua, jotka aion tänä vuonna tehdä toisin

  1. En aio vain tyytyä tulostamaan luentoprujuja ja tekemään niihin alleviivauksia ja merkintöjä. Aion käyttää niiden läpikäyntiin ennen luentoja enemmän aikaa.
  2. En aio enää jättää heräämistä juuri ennen luennon alkua, vaan aion kiskoa itseni aikaisemmin kirjastolle, jotta ehdin käymään asiat läpi ennen luentoa.
  3. Päivittäisille opiskelulle on varattava oma, rauhoitettu aika. Tähän asti kuvio on pyörinyt siten, että olen lisännyt ja vähentänyt päivittäistä opiskelua näkemäni tarpeen mukaan. Tämän seikan ongelma on kuitenkin se, että liian usein tulee arvioitua jäljellä oleva urakka liian lyhyeksi, tai ajateltua “tämä kerta vain”-periaatteella. 
Muistiinpanojen ja opitun organisointia on kehitettävä.
  1. Pelkät prujut eivät ole selkeä muistiinpano-ratkaisu. Nekin pitäisi järjestää ja pitää mukana kootusti. Ei laukun pohjalla sikinsokin niikuin nyt.
  2. Mind-mappien käytön ulottaminen tenttiin-luvuista aihekohtaiseen opiskeluun. Erityisesti eri indeksointi-menetelmien käyttäminen kertaamiseen olisi suotavaa. Tämä on puuttunut kokonaan, mikä on johtanut toisinaan epätoivoisiin (tosin menestyksekkäisiin) tuloksiin ennen tenttejä.
  3. Asioista kirjoittaminen ja niiden pohtiminen. Jatkossa aion kirjoittaa aktiivisemmin mietteitäni lukemastani. Siihen aion käyttää tätä blogiani, sekä muistikirja-systeemiä, johon kokoan pohdittavia asioita ja kirjoitus-aiheta. 
Kolmas faktori jonka kehitystä minun pitäisi tarkkailla enemmän, on psykologinen (joo, naurettavaa mutta totta.
  1. Käsitykset itsestä oppijana on pystyttävä pitämään todenmukaisina ja niitä on syytä tarkkailla. 
  2. Omaa motivaatiota on syytä pitää silmällä. Jos motivaatio ei pysy kohdalla, alkaa luistaminen itse opiskelussa.
Täytyy nyt katsoa miten asiat lähtevät rullaamaan. Strategiasta ja sen kehittämisestä kirjoitan lisää myöhemmin, kun kokemusta asioista kertyy.
Kategoriat:Opiskelu, Psykologia Avainsanat:,

Tappoiko yhteiskunta Keravalla ja Jokelassa?

Perjantai, heinäkuu 25, 08 jonne Jätä kommentti

Philip Zimbardo piti seminaarin psykologien kongressissa Berliinissä (US). Hänen puheenaiheensa oli erityisen mielenkiintoinen, hän puhui siitä, mistä itse olen koittanut höpötellä Jokelan tapauksesta lähtien.

Zimbardo (tunnettu mm. vankilakokeesta ja Guantamosta) nosti esille yhteiskunnan osuuden tapauksissa, joissa nuori henkilö on ikään kuin napsahtanut. Keskeinen kysymys on, ruokkiiko yhteiskunta näitä tapauksia?

Toistaiseksi Suomessa tapaukset on lakaistu yksittäistapauksina, ja hulluina suoraan maton alle, kissaa ei ole uskallettu nostaa pöydälle. 

Zimbardon mietteitä Lucifer efektistä voi lukeä täältä: http://www.zimbardo.com/current.html

Kategoriat:Politiikka, Psykologia Avainsanat:,

Kirja: Predictable Irrational, Dan Ariely

Keskiviikko, heinäkuu 23, 08 jonne Jätä kommentti

 

Kansi, kuva predictable-irrational nettisivulta

Kuva kannesta virallisilta nettisivuilta, englanti-versio.

Kaverini laittoi minut lukemaan. Eikä onneksi suotta. Dan Arielyn kirjoittama kirja kertoo jatkuvasti psykologisista ilmiöistä, jotka ohjaavat mm. taloudellista päätöksentekoamme.

 

Kirjan avauskappaleessa kyseenalaistetaan suoraan taloustieteen pohjana käytettävä olettamus rationaalisesta valinnasta ja kysyntä-tarjonta suhteessa hinnan muodostumisen kannalta. 

Kirja ei ole  tieteellinen läpimurto, vaikka siinä tuodaankin esiin useita psykologisia kokeita koskien osto ja markkinakäyttäytymistä. Se on enemmänkin selkeältä tuntuva yhteenveto psykologisista ilmiöistä, jotka ohjaavat taloutta ja markkinoita. 

Teos antaa lukijalleen paljon; minimissään se saa lukijan ajattelemaan omia kulutustottumuksia ja päätöksentekoa. Hyödyllistä informaatiota ja ajatus-sekamelskan selventämistä tarjotaan myös niin myynnin, kuin markkinoinnin ammattilaisille, johtajille ja poliitikoille. 

Mielenkiintoa sisältöön lisää se, että ilmiöt ovat joksenkin tuttuja kaikille. Niiden laajuuden käsittäminen ja ymmärtäminen jää vain usein toissijaiseen asemaan. Herkkupaloja tarjoillaan olan takaa: Miksi arvostamme jonkin toisen asian arvokkaammaksi tietämättämme asiasta juuri mitään? Miksi omistaja antaa aina huomattavasti suuremman arvon omistamalleen, kuin potentiaalinen ostaja? Miksi vapaaehtoisuuteen ja hyvään tahtoon perustuva työnteko tuottaa enemmän kuin palkkaan ja tulokseen sidottu työ? Entä mikä saa ihmiset käyttäytymään oudosti silloin kun jokin on ilmaista, tai hinnoiteltu ,99 ? Kokonaisuudessaan sisällysluetteloon ja johdantoihin pääsee käsiksi kirjan nettisivuilta. 

Vuonna 2008 julkaistu kirja on ylistetty ja kiitelty mm. Boston Globen, New York Timesin ja Herald Tributen toimesta (vain joitakin nettisivuilta mainitakseni). Julkaistu 10:llä eri kielellä lokalisoituna (kuva Englannin painoksesta, joka minullakin oli luvussa), myös ruotsiksi.

Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille taloudesta ja/tai psykologiasta kiinnostuneille.

http://www.predictablyirrational.com/