Goodbye Kaupthing, kiitos ja näkemiin Islanti!

Tänään sitten tulla tupsahti email-luukusta uutinen, joka ei nyt suoraan sanottuna juuri yllättänyt.  Landsbankinn ja Glitnirin tavoin myös Kaupthing on nyt menneentalven lumia. Itsellänikin oli aikoinaan Käpylässä (leikkimielinen liikanimi) reiluhko summa kasvamassa muhkeaa korkoa.

Mutta ei ole onneksi enää. Sinäsä ironista, että vielä vuosi sitten muistan kun luennolla juttelin opiskelijakaverini kanssa, itse olin sitä mieltä että kohta keikkaa, osakseni sain vain sääliviä naurun pyrskähdyksiä.

Kaupthingiin ja Glitriniin liitty monia mielekiintoisia ajatuksia ja huomioita. On suorastaan ihailtava, miten pojat saivat vedätyksensä läpi. Pankkimaailman guruille oli alusta asti selvää, että kyseisiin puljuihin ei pitäisi laittaa euroakaan. Tästäkin huolimatta monet säästäjät ahneuksissaan olivat laittamassa näihin säästöjä ja sijoituksia. Vielä viime metreilläkin pokka näyttää pitävän esimerkillisesti. Ei tule islantilaisia ikävä.

Mekaaninen lammas keskellä arkea.

Kaikki jotka ovat viitsineet edes hetken paneutua filosofian kiehtovaan maailmaan, tietävät Gettier-ongelman. 

Tänään tämä teoreettinen ongelma konkretisoitui minulle käytännössä:

Olimme hankkineet Logitechin valmistamat Skype-kuulokkeet – aivan tavalliset sangalliset joissa on mikrofoni. Härpättimestä erkanevat piuhat olen tunkenut Macbookin sivuissa oleviin äänikoloihin siinä uskossa, että kaikki toimii kuten pitää.

Valitettavasti en ollut oikeassa. En näet ollut tarkastanut Macbookin liitäntöjä huolella. PC-maailmasta selkärankaan oli juurtunut käsitys, että kun on kaksi rakoa äänipiuhoille, niin toinen on kuulokkeille ja toinen mikrofonille. Sen sijaa Applen tuotteessa mikrofoni-liitännän sijasta toinen kolo onkin audio-in liitäntä. Mikrofonia siihen ei voi sellaisenaan liittää, vaan portti tarvitsee erillistä vahvistusta.

Huvittavaa on tietysti se, että olin kuvitellut kaiken toimivan. Skype-keskusteluissa ääneni oli mennyt perille Macbookin oman sisäisen mikin kautta, vaikka luulin että nyt erillismikki olisi se joka veisi ääntä manner-Eurooppaan. Tilasinkin samantien Honkongista  plugin, jonka avulla kuulokkeet voi liittää usb-liitäntään. 

Tapaus panee pohtimaan: Ensinnäkin, en ole ainoa aasi joka kuvitteli kuulokkeiden toimivan. Avovaimoni, hänen kaverinsa ja äitini ovat edelleen tietämättömiä, että Macin toinen portti on sisäänmeno äänelle ja että sitä pitäisi vahvistaa jotta homma pelittäisi (heillä on kaikilla täsmälleen samanlaiset kuulokkeet ja laitteet). Kukaan heistä ei kuitenkaan ole huomannut (tiettävästi) ongelmaa.

Toisaalta nyt kaikki kuitenkin toimi, tosin ei siten kuten oli aiottu. Keskeinen kysymys kuuluu: Kuinka paljon luotamme, että asiat toimivat oikein ylipäätään, vaikka oikeasti ne vain näyttävät toimivilta sen vuoksi että jokin taustalla oleva seikka korjaa tilanteen? Ongelmahan realisoituu vasta kun taustalla vaikuttava korjaustoimenpide jää syntymättä.

Tässä pohdittavaksi muutamia sanaketjuja aiheeseen liittyen: yhteiskunta + mielenterveydenhuolto, pankki + asuntolaina + arvostaminen.