Blogi vaikenee, Fiilikset tiistaista jatkaa

Jatkossa julkaisen kirjoitukseni osoitteessa http://www.fiiliksettiistaista.net. Fiilikset tiistaista on uusi blogini, jonka teemat sivuavat tätä blogia jonkin verran.

Syy kokonaan uuden sivuston herättämiseen on kaksijakoinen: Toisaalta haluan kirjoittaa mielipiteitä ja toisaalta informoida ja opastaa. En halua jatkossa kirjoittaa omalla nimellä varustussa blogissa näitä asioita, vaan julkaista kirjoitukset kokonaan erillisessä formaatissa.

Toinen syy ovat uudet tekniset mahdollisuudet.

Toivottavasti viihdy Fiilikset tiistaista -seurassa!

Goodbye Kaupthing, kiitos ja näkemiin Islanti!

Tänään sitten tulla tupsahti email-luukusta uutinen, joka ei nyt suoraan sanottuna juuri yllättänyt.  Landsbankinn ja Glitnirin tavoin myös Kaupthing on nyt menneentalven lumia. Itsellänikin oli aikoinaan Käpylässä (leikkimielinen liikanimi) reiluhko summa kasvamassa muhkeaa korkoa.

Mutta ei ole onneksi enää. Sinäsä ironista, että vielä vuosi sitten muistan kun luennolla juttelin opiskelijakaverini kanssa, itse olin sitä mieltä että kohta keikkaa, osakseni sain vain sääliviä naurun pyrskähdyksiä.

Kaupthingiin ja Glitriniin liitty monia mielekiintoisia ajatuksia ja huomioita. On suorastaan ihailtava, miten pojat saivat vedätyksensä läpi. Pankkimaailman guruille oli alusta asti selvää, että kyseisiin puljuihin ei pitäisi laittaa euroakaan. Tästäkin huolimatta monet säästäjät ahneuksissaan olivat laittamassa näihin säästöjä ja sijoituksia. Vielä viime metreilläkin pokka näyttää pitävän esimerkillisesti. Ei tule islantilaisia ikävä.

Mekaaninen lammas keskellä arkea.

Kaikki jotka ovat viitsineet edes hetken paneutua filosofian kiehtovaan maailmaan, tietävät Gettier-ongelman. 

Tänään tämä teoreettinen ongelma konkretisoitui minulle käytännössä:

Olimme hankkineet Logitechin valmistamat Skype-kuulokkeet – aivan tavalliset sangalliset joissa on mikrofoni. Härpättimestä erkanevat piuhat olen tunkenut Macbookin sivuissa oleviin äänikoloihin siinä uskossa, että kaikki toimii kuten pitää.

Valitettavasti en ollut oikeassa. En näet ollut tarkastanut Macbookin liitäntöjä huolella. PC-maailmasta selkärankaan oli juurtunut käsitys, että kun on kaksi rakoa äänipiuhoille, niin toinen on kuulokkeille ja toinen mikrofonille. Sen sijaa Applen tuotteessa mikrofoni-liitännän sijasta toinen kolo onkin audio-in liitäntä. Mikrofonia siihen ei voi sellaisenaan liittää, vaan portti tarvitsee erillistä vahvistusta.

Huvittavaa on tietysti se, että olin kuvitellut kaiken toimivan. Skype-keskusteluissa ääneni oli mennyt perille Macbookin oman sisäisen mikin kautta, vaikka luulin että nyt erillismikki olisi se joka veisi ääntä manner-Eurooppaan. Tilasinkin samantien Honkongista  plugin, jonka avulla kuulokkeet voi liittää usb-liitäntään. 

Tapaus panee pohtimaan: Ensinnäkin, en ole ainoa aasi joka kuvitteli kuulokkeiden toimivan. Avovaimoni, hänen kaverinsa ja äitini ovat edelleen tietämättömiä, että Macin toinen portti on sisäänmeno äänelle ja että sitä pitäisi vahvistaa jotta homma pelittäisi (heillä on kaikilla täsmälleen samanlaiset kuulokkeet ja laitteet). Kukaan heistä ei kuitenkaan ole huomannut (tiettävästi) ongelmaa.

Toisaalta nyt kaikki kuitenkin toimi, tosin ei siten kuten oli aiottu. Keskeinen kysymys kuuluu: Kuinka paljon luotamme, että asiat toimivat oikein ylipäätään, vaikka oikeasti ne vain näyttävät toimivilta sen vuoksi että jokin taustalla oleva seikka korjaa tilanteen? Ongelmahan realisoituu vasta kun taustalla vaikuttava korjaustoimenpide jää syntymättä.

Tässä pohdittavaksi muutamia sanaketjuja aiheeseen liittyen: yhteiskunta + mielenterveydenhuolto, pankki + asuntolaina + arvostaminen.

Loma, ainahan sen pitäisi olla mielessä.

Jep, palasin lomalta. Viimeksi olin lomalla armeijassa, sitä ennen edellisenä kesänä, joten todellisuudessa olin viimeksi varsinaisesti lomalla vuonna 2005. 

Tämänkertainen reissu, jollaisia täytyy tehdä jatkossa lisää, suuntautui Espanjan Aurinkorannoille Calahondaan, ja voi siellä oli niin hienot kelit ja paikat ettei juuri mitään rajaa. 

Kahden viikon ajan teimme pieniä reissuja ja otimme aurinkoa. Paikkoina mm. Gibraltar, Tivoli, Malaga ja Picasso museo. 

Jokatapauksessa tärkeintä oli latautuminen. Asia jonka olin ehkä vähän unohtanut viimevuosien saatossa. Nyt hymyilyttää. Tätyy alkaa tarkkailemaan lomanmerkitystä mielenpäälle enemmän.

Sosiaalinen typeryys kangistaa kehityksen jatkuvuuden

Viime perjantaina tuli katseltua telkkarista CBSn tuottamaa jenkkisarjaa Kid Nation. En arvannut, että kyseinen hömppäsarja voisi tarjota opetuksia jotka ovat yhtä totta aikuistenelämässä.

Kid Nation - tunnus

Kyseessä on tositv-draama, jossa joukko iältään 6- 15 -vuotiaita lapsia koittaa muodostaa toimivan kaupunkiyhteisön. Lapset on jaettu neljään ryhmään joilla kullakin on oma sääty. Säädyt ratkotaan välienselvittely kilpailussa. Säätyläiset saavat kukin omansuuruista palkkaa ja tekevät työtä säätynsä mukaan.  Lisäksi kaupungin toiminnasta päättä hallitus jossa jokaisesta säädystä on äänestetty yksi edustaja. Bonuksena kaikki kaupunkilaiset voivat voittaa yhteisiä palkintoja, joita saavutetaan välienselvittelykilpailuissa, yhteinen palkinto vaatii kaikkien ryhmien onnistumisen tietyllä tasolla. Kermana kakunpäälle kaupunkilaiset äänestävät jokaviikko joukostaan jonkun, joka ansaitsee tulla palkituksi kultatähdellä, jonka arvo on noin 20 00 taalaa.

 

Viimeisimmän Suomessa näytetyn jakson teemana oli jakaa ryhmät uudelleen ja työskennellä yhteisen hyvän puolesta. Tilanne kylässä oli kärjistynyt pisteeseen jossa yksi tiimeistä oli ylivoimainen ja yksi puolestaan täysi heittopussi. Ryhmien jäsenten ikä ja kokoero oli merkittävä. Parhaimman ryhmän jäsenistä 4 oli voittanut kultaisen tähden, vain 1 toisesta ryhmästä oli voittanut tähtösen aiemmin.

Kaupungin hallituksen tuli ratkaista miten kyläläisiä jaettaisiin. Hallituksen jäsenistä kahta keskimmäistä tiimiä edustavat olivat sitä mieltä, että voimavarojen jakaminen olisi reilua. Toinen näistä tiimeistä suostui jopa vapaaehtoisesti ottamaan kylän vähiten pidetyimmän tytön tyllerön. Huonoin ryhmä oli myös vaihdosten kannalla, sillä se oli kyllästynyt olemaan jatkuvasti huonoimmassa asemassa.

Yllätyksesi ei liene suuri, kun kerron ettei paras, vahvin, kaunein, älylkkäin, nopein ja rikkain tiimi ollut valmis minkäänlaiseen yhteistyöhön. Heidän mielestään heillä oli jo hyvä ryhmä, sitä ei tarvitsisi hajottaa. Huolimatta siitä, että keskiverto-ryhmät koittivat vakuutella, että olisi kaikkien etu, jos voimavarat jaettaisiin tasan, ei paras vihreä joukkue suostunut ottamaan tai antamaan yhtäkään jäsentä.

Lopputuloksena kolme heikompaa joukkuetta päättivät kuitenkin tasata ryhmiään. Ryhmissä tämä aiheutti katastrofin, joka purkaantui massiivisina  tunteenpurkauksina. Kukaan ei ollut muutoksen puolesta. Lopputehtävässä joukkueet joutuivat vetämään kivirekeä esteradan yli. Voittaja olisi paras luokka, mutta mikäli koko kaupunki vetäisi yhdessä 1000kg kiviä, saisivat he kaikki erikoispalkinnon. Kaikki joukkueet halusivat palkintoa enemmän kuin mitään. Kilpailun ylivoimainen voittaja oli vanha keskikastin sininen tiimi, joka myös raahasi loppuun toiseksi eniten kiviä. Kakkoseksi päätyi keltainen, toinen keskikastin tiimi. Kolmanneksi jäivät parhaat vihreät tuoden vähiten kiviä maaliin. Viimeinen oli sama punainen kuin aina ennenkin, mutta tuoden ylivoimaisesti eniten kiviä maaliin, supermäärän kokoon ja keski-ikään verrattuna. Palkinto jäi saamatta.

Loppuistunnossa, jossa hallitus ja kansa kohtasivat, kävi selväksi että vihreän joukkueen edustajan mielestä oli täysin oikein pitää vain oman joukkonsa puolta välittämättä yhteisestä hyvinvoinnista. Hänen mielestä muidenkin edustajien olisi pitänyt ajatella niin. Myös kansalaiset olivat tätä mieltä. Tosiasia kuitenkin oli, että tasoituksen myötä kaikki kolme muuta tiimiä olisivat pärjänneet vihreää joukkuetta paremmin, mikäli viimeiseksi jäänyt ryhmä ei olisi ottanut ylisuurta lastia kiviä. Mikäli myös vihreiden jäseniä olisi jaettu, olisi todennäköisesti palkintotavoitteeseen päästy. Tästäkin huolimatta kansalaiset katsoivat vain omaa etuaan ja asettivat hallituksen vallan uudelleen äänestettäväksi.

Opetus

Tarinan opetus on se, että mikäli ajattelit tehdä jotain kaikkia muita hyödyttävää, joka vaatii muiden toimia ja uhrauksia, tee se vain silloin kun tulokset ovat kiistatta nähtävissä välittömästi, tai niin ettet itse ole suoraan asiasta vastuussa.

Esimerkissämme ryhmät olisivat varmasti hyväksyneet muutokset paremmin, jos vihreidenkin olisi pitänyt muuntaa joukkueitaan. Kuvaavaa on kuitenkin se, että kukaan ei ollut tyytyväinen vaikka tulokset konkreettisesti paranivatkin. Muussa tapauksessa on viisaanpaa pysytellä hiljempaa ja myötäillä muita, muuten tulet syödyksi. Oletko nähnyt tämän ilmiön jossain ennenkin?